Reilun 40 työvuoden aikana on tapahtunut muutoksia jos jonkinlaisia, eivätkä muutokset ole aina olleet hyvään suuntaan. Työntekijöiden palkasta perittävät vakuutusmaksut ovat nousseet ja nimenomaan ikäluokassa 53 – 62 vuotta eläkemaksu on 1,5 % korkeampi kuin muilla. 2017 eläkeuudistus toi työvuosia lisää. Aktiivimalli rokottaa työttömiä ja paikallinen joustoista sopiminen ei näytä käyvän työnantajalle.

Suomalaisten eläketurvajärjestelmä on syntynyt 60-luvun alussa, samoihin aikoihin kuin työttömyysturva. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa alettiin maksaa vasta 80-luvun puolessa välissä. 1980-luvun lopulla otettiin ensimmäisen kerran käyttöön ”työttömyysputki”. Silloin jopa 53 vuotiaat työntekijät pääsivät tuohon järjestelmään. Tuohon aikaan oli käytössä myös ns. erorahajärjestelmä, joka toimi porkkanana siirtyä putkeen.

Niin sanottu ”putki” oli pitkään järjestelmä, jolla hoidettiin työnantajan sopeuttamistoimia pehmein keinoin. Järjestelmässä nähtiin myös työllistävä vaikutus: nuoremmat saivat töitä. Porvarille ei näytä riittävän, että eläkeikää nostetaan ja aktiivimallilla karsitaan loputkin toiveet siirtyä hieman aiemmin vapaalle.

Luulisi duunaritaustaisen työministerinkin ymmärtävän, että uusi aktiivimalli on työttömälle rangaistus. Jos työnantajat eivät tarjoa työtä tai koulutusta ei ole, niin miksi siitä pitää työtöntä rangaista? Työnantajia siinä pitäisi kurittaa. Eikö työnantajamaksuja ole laskettu juuri työpaikkojen syntymisen toivossa? Ministerimme ”Sinisen toverin” ehdotus ansiosidonnaisen työttömyysturvan muuttamisesta ei myöskään ole duunarin mieleen. Olisi varmaan parempi hänenkin ajatella tuota työttömyysturvaa, sillä vaalit ovat vuonna 2019.

Jatkon kannalta sopii kysyä, mikä on työnantajan halukkuus työelämän laatuun. Työnantaja soittaa torvea suureen ääneen paikallisesta sopimisesta, mutta puheet ja teot ei käy yksiin. Uudessa työehtosopimuksessa on mahdollisuus sopia palvelusvuosikorvauksen vaihtaminen vapaaksi, mutta ei käy. Tähän löytyy pari todennäköistä selitystä. Paikallisesti ei haluta järjestellä asioita tai sitten pääkonttori on kieltänyt. Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.

Tulevaisuudessa työuran pituus riippuu paljon duunarista itsestään: arvostaako hän vapaa-aikaa vai rahaa. Jos työehdot heikkenevät sitä tahtia, mitä viime vuosina on tapahtunut ja palkankorotukset ovat epävarmoja eivätkä kata nousseita veroluonteisia maksuja, niin ei epäilystäkään – vapaa-aika vie voiton.

t: Duunari vm.-59