Strategiaa hiottiin kahvikupin ääressä ennen jäälle lähtöä.

Teksti ja kuvat: Tommi Bragge

Pilkkikilpailut pidettiin 3.3. kirpeässä pakkassäässä ja muutoin hyväksi todetun tavan mukaisesti. Ennen kalaan lähtöä Uranpirtillä oli tarjolla aamupalaa ja jäälle lähdettiin klo 9:00.

Kipakasta pakkasesta huolimatta olosuhteet jäällä olivat varsin kelvolliset. Lunta oli sopivasti, eikä jää ollut liukas, Pakkanen ei kovasti kiusannut, sillä sää oli tyyni. Jäällä oli tilaa ja aurinkoa tarjolla yllin kyllin.

Aikaa pilkkimiseen oli varattu aina klo 13:00 asti, jonka jälkeen saaliit punnittiin ja oli aika tutustua Uranpirtin ruokapöydän antimiin. Palkintojen jako tapahtui ruokailun jälkeen.

Saaliit jäivät varsin vaatimattomiksi, mutta pilkkijöiden paremmuusjärjestys selvisi siitä huolimatta.

Onnea voittajille ja iso kiitos kisan järjestäjille.

 

Tulokset, kolmen kärki / sarja:

Miehet:

  1. Toni Relander 303 g, os. 85
  2. Jori Ruohola 134 g, os. 85
  3. Tommi Bragge 38 g, os. 19

Naiset:

  1. Kaarina Sorsa 733 g, os. 85
  2. Anja Tarkiainen 101 g, os. 19
  3. Lahja Ojamies –

Perheenjäsenet:

  1. Heikki Sorsa 473 g
  2. Eelis Ruohola 161 g
  3. Juha Mäkelä 112 g

Eläkeläiset:

  1. Tauno Sorvali 642 g, os. 19
  2. Pekka Pöysä 313 g, os. 19
  3. Jouko Pessa 311 g, os. 85

Joukkuekisan voitti osaston 85 joukkue. Joukkuekisa ratkaistiin laskemalla osastojen kolmen eniten saalista saaneen pilkkijän saalis yhteen. Voittajajoukkueen tulos oli 1347 g ja hopealle jääneen osaston 19 tulos 1204 g.

Tauno Sorvali pääsi pokkaamaan suurimman kalan palkinnon.

 

 

 

Reilun 40 työvuoden aikana on tapahtunut muutoksia jos jonkinlaisia, eivätkä muutokset ole aina olleet hyvään suuntaan. Työntekijöiden palkasta perittävät vakuutusmaksut ovat nousseet ja nimenomaan ikäluokassa 53 – 62 vuotta eläkemaksu on 1,5 % korkeampi kuin muilla. 2017 eläkeuudistus toi työvuosia lisää. Aktiivimalli rokottaa työttömiä ja paikallinen joustoista sopiminen ei näytä käyvän työnantajalle.

Suomalaisten eläketurvajärjestelmä on syntynyt 60-luvun alussa, samoihin aikoihin kuin työttömyysturva. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa alettiin maksaa vasta 80-luvun puolessa välissä. 1980-luvun lopulla otettiin ensimmäisen kerran käyttöön ”työttömyysputki”. Silloin jopa 53 vuotiaat työntekijät pääsivät tuohon järjestelmään. Tuohon aikaan oli käytössä myös ns. erorahajärjestelmä, joka toimi porkkanana siirtyä putkeen.

Niin sanottu ”putki” oli pitkään järjestelmä, jolla hoidettiin työnantajan sopeuttamistoimia pehmein keinoin. Järjestelmässä nähtiin myös työllistävä vaikutus: nuoremmat saivat töitä. Porvarille ei näytä riittävän, että eläkeikää nostetaan ja aktiivimallilla karsitaan loputkin toiveet siirtyä hieman aiemmin vapaalle.

Luulisi duunaritaustaisen työministerinkin ymmärtävän, että uusi aktiivimalli on työttömälle rangaistus. Jos työnantajat eivät tarjoa työtä tai koulutusta ei ole, niin miksi siitä pitää työtöntä rangaista? Työnantajia siinä pitäisi kurittaa. Eikö työnantajamaksuja ole laskettu juuri työpaikkojen syntymisen toivossa? Ministerimme ”Sinisen toverin” ehdotus ansiosidonnaisen työttömyysturvan muuttamisesta ei myöskään ole duunarin mieleen. Olisi varmaan parempi hänenkin ajatella tuota työttömyysturvaa, sillä vaalit ovat vuonna 2019.

Jatkon kannalta sopii kysyä, mikä on työnantajan halukkuus työelämän laatuun. Työnantaja soittaa torvea suureen ääneen paikallisesta sopimisesta, mutta puheet ja teot ei käy yksiin. Uudessa työehtosopimuksessa on mahdollisuus sopia palvelusvuosikorvauksen vaihtaminen vapaaksi, mutta ei käy. Tähän löytyy pari todennäköistä selitystä. Paikallisesti ei haluta järjestellä asioita tai sitten pääkonttori on kieltänyt. Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.

Tulevaisuudessa työuran pituus riippuu paljon duunarista itsestään: arvostaako hän vapaa-aikaa vai rahaa. Jos työehdot heikkenevät sitä tahtia, mitä viime vuosina on tapahtunut ja palkankorotukset ovat epävarmoja eivätkä kata nousseita veroluonteisia maksuja, niin ei epäilystäkään – vapaa-aika vie voiton.

t: Duunari vm.-59